oman elämäni makiat

Sain hyvältä ystävältäni pussillisen karkkia viime synttärilahjaksi. Tunnetustihan rakastan karkkia, irtokarkkipussi ei sinänsä yllättänyt. Mutta kyseessä ei ollutkaan mikä tahansa karkkipussi. Se nimittäin sisälsi kaksikymmentäyhdeksän karkkia, jokainen kuvaamaan yhtä vuotta elämästäni. Karkkipussiin liittyi tehtävä: minun tuli liittää jokainen karkeista yhteen ikävuoteeni. Tavoilleni uskollisena söin karkit heti kuin mahdollista mutta en ennenkuin olin kuvannut niistä jokaisen. Vakaa tarkoitukseni on vielä joskus laittaa elämäni karkit jonoon ja kuvaavaan järjestykseen.

Näin kolmenkympin kynnyksellä huomaan jollain tavalla tekeväni tiliä kuluneista vuosista. Pohdin, onko jotain mitä ehdottomasti haluan tehdä ennen kuin kolmekymppiä pamahtaa lasiin. Tiedän, että jollekin se saattaa kuulostaa typerältä. Minulle ei. Nyt jos koskaan on hyvä aika pysähtyä, miettiä omia aikaansaannoksiaan ja tulevaisuuden toiveita. Haluan sallia itselleni kriiseilyn ja uusien suunnanottojen mahdollisuuden. Haluan pitää itseni kartalla siitä, missä mennään, varmistaa, etten joku päivä herää suremaan elämätöntä elämää.

Kuten todettu, karkit on syöty vaikka jonot jäivätkin muodostamatta. Ehkä joku päivä selaan kuvat läpi ja muodostan elämäni herkkujonon.  Siihen saakka tyydyn toteamaan: elämäni on ollut hyvää ja maukasta. Toki tiettyjä aikakausia värittää vahvasti synkät sävyt, kirpeät maut tai pitkä piina. Kaikesta saan kuitenkin olla kiitollinen. Minä olen saanut elää hyvää elämää, enkä vuottakaan vaihtaisi pois.